Die Erste Tagen in Wien

Olemme olleet nyt Wienissä jo viisi päivää eikä ole paljon ehtinyt tai jaksanut bloggaamiseen paneutua. Ihan kauhean paljon on ehditty äidin kanssa tehdä kaikkea (ehkä siksi olemmekin olleet niin loppu iltaisin). Jotta tästä postauksesta ei tulisi aivan niiiiin pitkä, pistän päivän tai pari kerrallaan pienellä viiveellä. Koettakaa selvitä, vaikka ette ole täysin ajan tasalla siitä mitä oikein puuhaan täällä (muaha). On niin hirveästi kerrottavaa ja näytettävää, ettei malta jättää mitään poiskaan!

Sunnuntai 22.9.:

Sunnuntaina kävimme katsastamassa koulun ja uuden kodin sijainnin. Sen lisäksi emme muuta tehneet, paitsi söimme hyvin ja riittävästi.

Aamushamppanjat koneessa!

Ensimmäisen yön majapaikka

Sunnuntailounas

Käytiin jo sunnuntaina vakoilemassa kämpän sijainti.

Uuden kodin vakoilua: Mitä talosta löytyy?

Lähikauppa: alakerran supermarketti.

 Lopulta pitkän päivän illallinen italialaisessa ravintolassa. (Viini on muuten tosi hyvää ja halpaa.)

Maanantai 23.9.:

Maanantain ohjelmaan kuului koululle rekisteröityminen, kämpän avainten haku ja paikallisen matkakortin hommaaminen. Onneksi Wienin julkinen liikenne toimii erittäin hyvin, muuten olisi voinut olla hyvin raskasta palloilla ympäriinsä matkalaukkujen kanssa.

Äiti leikkaa saksilla aamupalaleivälle paprikaa.

Lounaaksi herkullista kinkkiruokaa.

"Ei tää taida äiti olla se mun uus kämppä" (Taustalla Hundertwasserhaus)

Ei yhtään huonommat näkymät mun ikkunasta.

Kun päivän pakolliset hommat oli hoidettu, kävimme vähän pyörimässä Wienin keskustassa. Liian pitkään ei voinut viipyä, koska piti ostaa ruokaa aamuksi ja täällä kaupat menevät kiinni 19.30. SIIS KLO 19.30. Olen edelleen shokissa kauppojen aukioloajoista täällä. Joka tapauksessa saimme ruokaa, jonka jälkeen lähdettiin vielä IKEA-seikkailulle paikallisbussilla, koska IKEA oli auki 21.00 asti. Muuten en olisi mistään hinnasta lähestynyt kyseistä liikettä, mutta äidillä oli kummallinen tarve patjalle. (Minusta lattialla on ihan ok nukkua.) Selvisimme IKEAsta lopulta kämpille ja vihdoin nukkumaan.

Ps. Kuutinkolon osoite: Adelheid-Popp-Gasse 24, 1/613/Z2, 1220 Wien, Österreich
Pps. Lähikaupasta saa skumppaa!
Ppps. Huomenna (ehkä) lisää mun jännittävästä elämästä!

Läksärit x 2, lähdön hetki lähenee!

Nyt on läksärit vietetty Otaniemessä ja MyyrYorkissa, kiitos kaikille osallistuneille! Molemmissa läksäreissä oli mahtavaa nähdä kavereita ennen lähtöä. Seuraavan päivän olotilat kertoivat myös, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti.

Otaniemi 14.9.:

Oli pöytä koreena ja sillai. Kakun lisäksi kaveritkin on nätteinä!

Monenlaisia herkkuja löytyi kätköistä.

 MyyrYork 20.9.:

  

Kuutti jännittämässä lähtöä.

Tänään olen pakannut ja punninut laukkuja ja vähän uudestaan pakannut ja punninnut. Sitten kun olen päässyt lentokoneen painorajojen sisään, niin jostain on ilmestynyt taas tavaraa, joka on aivan välttämätöntä pakata mukaan. Kenen idea tällainen vaihtoonlähtö oikein oli? Jännittää! Nyt olen kuitenkin pakannut parhaan mahdollisen taitoni mukaan ja tässä tulos:

Kaksi matkalaukkua, kaksi lentolaukkua ja käsilaukku = mukaan lähtevä elämä.

Ja niinhän siinä kävi, että äidillä on pari T-paitaa ja hametta sekä perinteiset passi ja hammasharja. Kyllähän minun pitää saada kaikki tarpeellinen mukaan! Huomenaamulla Finskin moottorit starttaa klo 8.25, tätä on odotettu!

Viikko lähtöön

Huh. Lento kohti Wieniä starttaa ensi sunnuntaiaamuna. Nyt iski lähtöpaniikki, onko sinne pakko sittenkään lähteä? Jännittää, joku on varmasti täyttänyt minun mahanpohjani matkamuurahaisilla. Koska olen laiska kirjoittamaan, kuvat saavat luvan kertoa fiiliksistä.

Muutto Otaonnelasta piti suorittaa jo kaksi viikkoa sitten, ihan tyhjäksi koti jäi sinne.

Pakkaaminen on muuten kamalaa. Tuntuu siltä, että olisin pakannut kaksi kuukautta putkeen ja koko ajan miettinyt, mitä tulee mukaan ja mitä ei. Kamalan stressaavaa.

Iloinen muuttoryhmä, Mama ja Pepe.

Maallinen omaisuus, josta vielä pitäisi vähän karsia.

Nyt, kun on saanut asunnon tyhjennettyä ja kaiken jo kertaalleen pakattua, niin pitäisi ryhtyä taas pakkaamaan. Tällä kertaa rajoitteena on kaksi matkalaukkua ja 46 kiloa. (Äitihän ei siis pakkaa mitään itselleen mukaan viikoksi Wieniin.) Ylläolevan kuvan tavarat pitäisi saada mukaan ahdettua. Täytyy kyllä myöntää, että se mikä nyt ei mahdu mukaan, tulee perästä matkailuautolla marraskuussa. Siihen kyytiin on jo buukattu pyörä ja lumilauta, mutta nähtävästi tämän materialistisen mielenlaatuni johdosta autoon saattaa jokunen laatikkokin eksyä.

Ääk, kohta se on menoa!