Zell am See 8.-11.12.

Vietin tuossa tosiaan kolme päivää Zell am Seessä lumilautaillen, aika tehokas tapa saada mustelmia muuten. Oli kyllä mahtava reissu: noin 90 opiskelijaa (joista 4 suomalaisia :D), kolmen tähden hotelli, kolme laskupäivää, saunaosasto, buffet-päivälliset ja tietenkin jokailtaiset avoimen baarin bileet. Antaa kuvien puhua puolestaan:

Saapuminen.

Mikä eläin löytyy sängyltä itävaltalaisessa hotellissa?

Saunaosastossa ei ollut valittamista.

Ja saunan ikkunasta näkyvät Alpit.

Hotellin ruokasali.

Käytiin porukalla tsekkaamassa Zell am Seen meininki sunnuntai-iltana.

Ensimmäisen illan bileasu: olenhan aivan selvä joulukuusi.

Tässä vaiheessa en ehkä ollut enää niin selvä joulukuusi.

Toisen illan bileet jäivät itseltäni väliin, kun joku hemmetin tauti yritti lannistaa. Nukuin siis 11 tuntia ja selvisin mäkeen seuraavana päivänä, joskus on vain tehtävä uhrauksia. Ehkä myös ihan hyvä tehdä niitä uhrauksia, en ole nimittäin sisäistänyt sitäkään, että ilmainen alkoholi ei lopu koskaan. :D

Keskiviikkoillan toogabileet.

Flip-a-cup.

Ja olinhan minä siellä rinteessäkin tietysti! Ensimmäinen laskupäivä oli aikamoista hakemista, toisena olin sitten "lautailukurssilla" eli toisen suomalaisen tytön kanssa laskettiin opettajan kanssa. Mikä siis tarkoitti sitä, että "Hei nyt kokeillaan mustia rinteitä!". Olin varma, etten selviä viimeisistä rinteistä, koska joka paikkaan sattui mäessä kierimisen jäljiltä. Mutta ehkä opin lautailemaan vähän paremmin taas, vaikka se vaatikin hikeä ja kyyneleitä. Toisaalta viimeisen laskupäivän siniset ja punaiset rinteet tuntuivat jo mukavilta, meno saattoi jopa näyttää ihan lumilautailulta! Käytiin myös turisteilemassa Kitzsteinhornilla, ei ollut muuten huonot maisemat.

Saanamarin ja Christophin kanssa rinteessä.

Yksi kauneimmista lounaspaikoista missä olen käynyt. (Vaikka lounas ei mikään suunnaton kulinaristinen nautinto ollutkaan.)

Minä ja Lotta hississä.

Laaksossa oli sellainen sumu, ettei nähnyt viittä metriä pidemmälle. Kyllä on kätevää, kun voi siirtyä pilvien yläpuolelle!

Ja kolmeen tonniin.

Näkymä huipulta.

Ryhmäpotretti.

Vähitellen olen palautunut tämän reissun rasituksista, mutta joku ärsyttävä eläin on pesiytynyt kurkkuuni. Koetan karkoittaa sitä parhaillaan juomalla litrakaupalla kuumaa teetä, jotta ei tarvitsisi kotona sairastaa. Sillä kolme yötä minun jouluuni: lento Suomeen lähtee 19.12. klo 11.15, BUUJAA! Tälle alkuviikolle luvassa kuitenkin vielä testifutistreenit paikallisessa joukkueessa, uuden kämpän järjestelyjen sopimista ja illallinen kämppisten kanssa. Ja tietysti pari luentoa.

Välillä tämä vaihdossa oleminen tuntuu todella liisterissä tarpomiselta ja hankalalta, mutta kyllä noita plussia ehkä kuitenkin on enemmän kuin miinuksia. :)

T. Kuutti

Lehtinevat vierailulla

 En ehtinytkään ennen laskettelureissuani kirjoitella Team Lehtinevan vierailusta täällä Wienissä, joten pienellä viiveellä taas tätä informaatiota tulee internetin ihmemaahan. :) Oli kyllä loistava pitkä viikonloppu, vaikkakin koti-ikävä Suomeen nousi hyvin korkealle, kun vieraat lähtivät. Nyt onneksi enää viikko kotiinpaluuseen! Lisää fiilistelyjä tästä reissusta voi lukea myös Saaran blogista, joka kattaa koko reissun perjantaista asti. Itselläni oli kamera mukana vain osan aikaa, joten on vähän aukkoja. Perjantaina pyörähdimme siis Rathausin joulumarkkinoilla ja kävimme illallisella, muuhun ei aika eikä energia riittänyt. :)

Lauantai 31.11.:

First time in my life: Runnig sushi.

 Kun tapasimme lauantaina lounasaikaan, niin nälkä oli tietysti jo kova. Kävellessämme Naschmarktille päin silmiimme osui "running sushi"-ravintola ja päätimme kokeilla alkuun tällaista hyvin itävaltalaista ruokapaikkaa. Ruoka oli hyvää, kahdella eri linjalla kulki kylmiä ja kuumia ruokia, joista sai napata mieleisensä syötäväksi. Pahinta (tai parasta) oli, että paikka toimi buffet-periaatteella, jolloin lautasia ei tietenkään laskettu. Joonan kanssa jäimme ainoastaan kaipaamaan kookospalleroita, joita ilmestyi juuri kun olimme lähdössä. :D

Kanelia vähän suureellisempaan leivontaan.

Turistit torilla.

 Ruuan jälkeen suuntasimme ihmettelemään Naschmarktia. Itse olen hyvin kypsä kaikkiin tuotteisiin, missä on "bio-" -etuliite ja valittelin tätä myös torilla ollessamme. Ostinpa sitten eräästä ekokaupasta pari biojoululahjaa. Eli sen valittamisen pohja taisi mennä siinä. :D

Perhepotretti kahvilassa.

Pukeutuminen ei ole koskaan ollut näin helppoa!

Illalla käväisimme kahvilla Cafe Tirolenhofissa, joka oli oikein mukava paikka aivan oopperatalon nurkilla. Vieraat testasivat sacherkakun (hyvää) ja totesimme, että jos tilaa voileivän, saa tosiaan leipää jossa on puolen sentin kerros voita päällä. Hyvää sekin oli.

Sunnuntai 1.12.:

Perhostalo.

Pakollinen yhteiskuva. :D

Sunnuntaina kävimme ihmettelemässä perhosia vahvistetulla kokoonpanolla, kun Paulakin liittyi seuraan. Kuvittelin, että perhostalo olisi ollut suurempi kuin yksi kasvihuone, mutta nähtävää riitti silti. Oli erityisen mahtavaa seurata yhden perhosyksilön kuoriutumista, aivan käsittämätön tuo muodonmuutos toukasta perhoseksi!

PERHONEN!

Tekokukkia, jotka on valeltu hunajalla. (Ja pari perhosta.)

Tämä yksilö kuivatteli vielä siipiään kuoriutumisen jäljiltä.

 Perhosten jälkeen kävimme kahvilla Palmenhausissa, kävelimme hieman Wienin keskustassa ja kävimme syömässä lounaaksi keitolla täytetyt leivät. On muuten aivan loistava konsepti: tuoretta leipää ja keitto sisään, omnom! Iltapäivällä lähdimme katsomaan Pratersternin ympäristöä. En edes itse tiennyt, että huvipuistoalue on niin suuri, mikä meille selvisi ympäriinsä kävellessä. Kuvittelin jotenkin, että alueella on muutama hassu laite ja that's it. Mutta pitänee käydä kokeilemassa noita vetkuttimia keväämmällä, talvella en viitsi palella härveleissä. :D

Perhepotretti vol. 2.

Mietteliästä menoa.

Pikkuneidin leikkihetki.

Joona kokeili paikallista huvipuistomeininkiä.

Huvipuistoseikkailun jälkeen oli taas nälkä ja kävimme syömässä italialaisessa ravintolassa nimeltä Scala. Itse asiassa tässä ravintolassa kävimme äidin kanssa syömässä ensimmäisenä iltanani Wienissä, eikä taso ollut siitä ainakaan huonontunut. Loppuillasta Joona hoiti pikkuneitiä ja Saaran kanssa kiertelimme hieman Rathausin joulumarkkinoita ja vaihdoimme kuulumisia jazzbaarissa. 

Maanantaina koko kööri suoriutui tänne minun kämpilleni, koska hotellihuone piti luovuttaa jo aamukymmeneltä. Kävimme kaupassa, laitoimme ruokaa ja vain oleskelimme hetken aikaa heidän vierailunsa päätteeksi. Onneksi kohta näämme taas, ikävä vain kasvoi, kun hetken sai olla tuttujen naamojen kanssa!

-Kuuttikuu

ps. tasan viikko niin olen Suomessa! JEE! Lasken jo melkein tunteja. 

pps. Zell am Seen laskettelureissu oli myös mahtava, koetan ehtiä kirjoittaa siitä ennen Suomeen paluuta. Tentteihin lukeminen vaan vie aikaa tällaiselta tärkeältä bloginkirjoittelulta.

ppps. Ja tsekatkaa tosiaan Saaran blogi, paljon hienompia kuvia kuin minulla. :)