Zell am See 8.-11.12.

Vietin tuossa tosiaan kolme päivää Zell am Seessä lumilautaillen, aika tehokas tapa saada mustelmia muuten. Oli kyllä mahtava reissu: noin 90 opiskelijaa (joista 4 suomalaisia :D), kolmen tähden hotelli, kolme laskupäivää, saunaosasto, buffet-päivälliset ja tietenkin jokailtaiset avoimen baarin bileet. Antaa kuvien puhua puolestaan:

Saapuminen.

Mikä eläin löytyy sängyltä itävaltalaisessa hotellissa?

Saunaosastossa ei ollut valittamista.

Ja saunan ikkunasta näkyvät Alpit.

Hotellin ruokasali.

Käytiin porukalla tsekkaamassa Zell am Seen meininki sunnuntai-iltana.

Ensimmäisen illan bileasu: olenhan aivan selvä joulukuusi.

Tässä vaiheessa en ehkä ollut enää niin selvä joulukuusi.

Toisen illan bileet jäivät itseltäni väliin, kun joku hemmetin tauti yritti lannistaa. Nukuin siis 11 tuntia ja selvisin mäkeen seuraavana päivänä, joskus on vain tehtävä uhrauksia. Ehkä myös ihan hyvä tehdä niitä uhrauksia, en ole nimittäin sisäistänyt sitäkään, että ilmainen alkoholi ei lopu koskaan. :D

Keskiviikkoillan toogabileet.

Flip-a-cup.

Ja olinhan minä siellä rinteessäkin tietysti! Ensimmäinen laskupäivä oli aikamoista hakemista, toisena olin sitten "lautailukurssilla" eli toisen suomalaisen tytön kanssa laskettiin opettajan kanssa. Mikä siis tarkoitti sitä, että "Hei nyt kokeillaan mustia rinteitä!". Olin varma, etten selviä viimeisistä rinteistä, koska joka paikkaan sattui mäessä kierimisen jäljiltä. Mutta ehkä opin lautailemaan vähän paremmin taas, vaikka se vaatikin hikeä ja kyyneleitä. Toisaalta viimeisen laskupäivän siniset ja punaiset rinteet tuntuivat jo mukavilta, meno saattoi jopa näyttää ihan lumilautailulta! Käytiin myös turisteilemassa Kitzsteinhornilla, ei ollut muuten huonot maisemat.

Saanamarin ja Christophin kanssa rinteessä.

Yksi kauneimmista lounaspaikoista missä olen käynyt. (Vaikka lounas ei mikään suunnaton kulinaristinen nautinto ollutkaan.)

Minä ja Lotta hississä.

Laaksossa oli sellainen sumu, ettei nähnyt viittä metriä pidemmälle. Kyllä on kätevää, kun voi siirtyä pilvien yläpuolelle!

Ja kolmeen tonniin.

Näkymä huipulta.

Ryhmäpotretti.

Vähitellen olen palautunut tämän reissun rasituksista, mutta joku ärsyttävä eläin on pesiytynyt kurkkuuni. Koetan karkoittaa sitä parhaillaan juomalla litrakaupalla kuumaa teetä, jotta ei tarvitsisi kotona sairastaa. Sillä kolme yötä minun jouluuni: lento Suomeen lähtee 19.12. klo 11.15, BUUJAA! Tälle alkuviikolle luvassa kuitenkin vielä testifutistreenit paikallisessa joukkueessa, uuden kämpän järjestelyjen sopimista ja illallinen kämppisten kanssa. Ja tietysti pari luentoa.

Välillä tämä vaihdossa oleminen tuntuu todella liisterissä tarpomiselta ja hankalalta, mutta kyllä noita plussia ehkä kuitenkin on enemmän kuin miinuksia. :)

T. Kuutti