Viikko rinteessä = urheiluloma

En tiedä kenen idea oli lähteä lomalle ja ostaa kuuden päivän rinnelippu – lautailuhan on rankkaa urheilua!

Skibussia odottamassa.

Brownies - ettei jäykkä insuliini pääse yllättämään.

Ensimmäisenä laskupäivänä viime sunnuntaina keli oli aivan karmiva, lunta tuli varmaan 30 cm muutamassa tunnissa ja näkyvyys rinteessä oli aivan nolla. Puuterissa laskeminenkaan ei ollut sitä kaikkein helpointa, ensimmäiset laskut olivat aikamoista punnerrustreeniä. Näistä vastoinkäymisistä huolimatta laskimme Gaissaun puolelle laaksoon huomataksemme, että takaisin Hinterseen puolelle pääsisi vain 2 km pitkällä ankkurihissillä... Laudan kanssa tuo ankkuri ei ole miellyttävin ylöshinautumismuoto ja yhdistettynä huonoon lumitilanteeseen alhaalla laaksossa, päätimme mennä tuolihissillä ylös, laskea yhden rinteen, ottaa lyhyemmän ankkurihissin, laskea taas yhden rinteen, ottaa toisen tuolihissin, laskea puoli rinnettä ja kävellä hiihtolatua pitkin parikymmentä minuuttia, ja laskea vielä yhden rinteen päästäksemme takaisin Hinterseen puolelle.

Nyt loppuu lautailu, PRKL! :D

En päässyt äidin reppuselkään, koska se oli kielletty...

Lauta jalassa, oon mä oikeesti laskenutkin siellä!

 Eikä siinä tietenkään vielä kaikki, sillä pääsimme alas vasta viiden jälkeen ja sunnuntaina viimeinen bussi meni neljältä. Onneksi hotellillamme palvelu pelasi ja väsyneet lautailijat tultiin noutamaan hotellille. Ensimmäisen päivän jälkeen oli kyllä melkoiset maailmanlopun fiilikset, että onko tämä loma nyt jatkuvasti tällaista rämpimistä. Onneksi hotellilla pääsi saunan kautta illalliselle ja lopen uupuneina painuimme nukkumaan jo yhdeksän aikaan.

Tauko.

Minkä tähden? No yhden tähden!

Teetauko.

Maanantaina ja tiistaina keli oli jo onneksi parempi ja pysyimme vain Hinterseen puolella sahaamassa muutamaa rinnettä. Keskiviikosta perjantaihin laskimme myös Gaissaun puolella, mutta vain ylärinteissä, sillä laaksossa ei ollut lunta juuri nimeksikään ja sekin melko sohjoista. Hyvässä kelissä ja ei niin loppuunajettuna kävelimme hiihtolatua pitkin sitten takaisin ihan tyytyväisinä. Laskeminenkin tuntui päivä päivältä paremmalta, johtuiko sitten paranevista laskutaidoista tai rinteiden paremmasta kunnosta. Käytimme keskiviikkona myös laudat huollossa, vahaamisella ja kanttien hiomisella saattaa tietysti olla merkitystä laskemisen sujuvuuteen. ;)

Mama poseeraa.

Sunshine-selfie!

Päivät noudattivat melko orjallisesti samaa kaavaa, joka alkoi herätyksellä 07.30, josta siirryttiin aamupalalle kahdeksaksi. Näin aikainen herääminen sen takia, koska  aamubussi rinteille meni yhdeksältä ja seuraava vasta kahdeltatoista... Rinteessä viihdyimme yleensä noin kahteen ja afterskin kautta hyppäsimme paluubussiin neljältä. Hotellilla veimme laudat ja kengät kuivumaan ja suuntasimme saunomaan. Saunaosastolta löytyi myös poreallas ja infrapunasauna raskaasta rinnepäivästä toipumiseen. Jos tässä vaiheessa ei ollut vielä valmista kauraa nukkumaan (kello oli jo kuitenkin kuusi), niin neljän ruokalajin illallinen kyllä teki tehtävänsä. Illalliselta möngimme vain suoraan hotellihuoneeseen ja pystyimme pysyttelemään hereillä noin yhdeksään asti. :D 

On se lumilautailu kivaa, kun saa jutun juonesta kiinni!

Kuka tarvitsee jotain rantalomia, kun alpeillakin voi ottaa aurinkoa.

Aurinko paistaa ja Kuutti hymyilee.

Salzburgiakin tuli vähän vilkaistua tänään, kun äidin lento ja oma junani Wieniin lähtivät vasta nyt illalla. Jätimme matkatavarat säilöön ja kävelimme mukavassa +15 asteen aurinkoisessa säässä ihmettelemässä maisemia. Viikko rinnelomalla tuli mukavasti vietettyä, ainakin lihakset muistavat kuuden päivän laskusessiot jonkin aikaa.Kotiin viemisiksi sai muutaman komean mustelman ja tyylikkäät pandarusketukset, mukavien muistojen lisäksi tietenkin. Ja ehkä sitä oppi lautailemaankin taas vähän paremmin (lue: kaatumaan vähemmän). Tulipa pitkä juttu, toivottavasti joku muukin kuin äiti jaksaa lukea sen kokonaan! :)

Turistit Salzburgissa.

Seuraavaa laskureissua suunnitellen, Kuutti

Lomafiiliksiä ja Wiener Eistraum(a)

Huh, nyt on jo viikko ollut vapaata koulusta, mutta vasta nyt voin vihdoin kunnolla hengähtää kun viimeinen projektipaperi tuli palautettua. (Ja unohdetaan hetkeksi se yksi tentti joka on joskus maaliskuussa.) Koska minulla on ollut aikaa (mitä täällä vaihdossa on paljon), olen pohdiskellut vaikka mitä, minkä aion jakaa nyt teidän kaikkien kanssa. Jorinoiden vastapainoksi ujutan väliin kuvia perjantain luistelusessiosta Rathausilta. 

Vanessa poseeraa, taustalla Rathaus.

Jotenkin en ole edes tajunnut, että olen lomalla, vaikka ei siellä koululla ole tarvinnut ravata. Tällä viikolla on kyllä ehtinyt tehdä paljon: auttaa kaveria muutossa, käydä kampaajalla ja kolme kertaa salilla, kahvitella kavereiden kanssa... Tulin siihen tulokseen tässä pohtiessani, että lomafiilistä ei ole varmaan sen takia, kun täällä Wienissä ei arkenakaan ole kiire. Suomessa ollessa on aina kalenteri aamuvarhaisesta iltamyöhään täynnä ja vielä pari juttua päällekkäin. Täällä taas saa oikein miettiä, että mitäköhän sitä tekisi tänään. En edelleenkään ole tottunut tyhjiin päivään kalenterissa. :D

Vielä kaikki pystyssä kuvaa varten :D

Yhden täytteen sinne kalenteriin aion nyt kuitenkin hommata: partion. Otin jo yhteyttä paikalliseen lippukuntaan ja parin viikon päästä menen katsomaan yhtä kokousta ja tapaamaan johtajistoa. Jos minulle vaikka löytyisi jotain kivaa partiohommaa kevääksi! Bonuksena tulee tietysti se, että lasten kanssa pääsee treenaamaan saksan puhumista ilman että keskustelu lipsahtaa englanninkieliseksi. Aion myös kysellä josko pääsisin myös jollekin vaellusreissulle mukaan, olisi aika mahtavaa käydä Alpeilla vaeltamassa. :)

Katse tulevaan! (Tai sitten Marija otti kuvaa ylempänä olevalta sillalta)

Nyt olen kuitenkin matkalla viikoksi lomailemaan ja se lomafiilis alkoi kurkistella tuossa kun hyppäsin Salzburgin junaan. Jotain masentavia lumisia laskukuvia varmaan ilmaantuu tänne blogiinkin tuossa ensi viikon aikana. ;) Sitten alkaakin taas olemaan ohjelmaa seuraavalla viikolla kun uudet vaihtarit alkavat saapua ja pitää tutustua uusiin ihmisiin. Muuttoakin pitää alkaa suunnitella, lähinnä siltä kannalta, että miten ihmeessä siirrän kaiken maallisen omaisuuteni metrolla ja ratikalla uuteen kämppään.

Taidonnäytteitä.

Oma taidonnäytteeni luistelun saralla.

Tähän loppuun vielä luistelun lopputulos: onnistuin kaatumaan niin, että viilsin itseäni luistimella. Todella hämmentävää, on sitä kuitenkin tullut aika paljon luisteltua, mutta ei aiemmin noin turattua. Tapaturma-alttiutta siis ilmassa, todella hyvä enne tässä ennen 6 lautailupäivää! :D

Lumisin terkuin Salzburgista, Kuutti

BOKUball 31.1.2014

Pitihän johonkin iltapukujuhliinkin täällä päästä, ja mikäs fiinimpää kuin suoriutua yliopiston vuosijuhlaan. BOKUball järjestettiin perinteisesti Hofburgissa, joka on melkoisen komea pytinki. Puitteet olivat siis kunnossa, mutta se meininki ei tosiaan ollut sellainen, mihin olen vuosijuhlissa tottunut. :D Suurimmassa juhlasalissa tapahtui pääasiassa pönötystä ja loppuillasta valssaamista. Muita saleja olikin sitten melkoinen liuta ja jokaisessa vähän erityyliset bileet menossa.

Espanjalaiset korvat ei kestä pakkasta!

Sisäänkäynti häämöttää.

 Matkalla juhliin kävi aikamoinen viima ja Alfonson ja Paulan korvat meinasivat kuulemma paleltua irti. Olihan sentään -3 astetta! Pääsimme perille onneksi ilman ruumiinosien menetyksiä.

Prameaa on kuten kuvista näkyy. Saisikohan tuollaisen kattokruunun joskus sovitettua omaan kotiin? On ne niin hienoja! Mutta niin olimme mekin:

Oma pöytäkin löytyi, Eklund 3 Personen.

Paula, Victoria ja Viktoria.

Kämppiskaverikuva :)

Lisää poseerausta.

Vähän huulipunaa kuvaa varten.

Minä ja drinkki  -poseeraus.

Upeat tytöt ja avoimet selät.

Ja lopuksi: Pääjuhlasali.

BOKUball oli hieno kokemus, ei taida edes meidän presidentinlinnassamme olla näin makeita puitteita. Siihen oli myös hyvä lopettaa syyslukukausi, nyt on edessä nimittäin kolme (3) viikkoa lomaa! Kevätlukukautta varten pitää vielä vähän sumplia kurssien kanssa ja pari projektia palauttaa ensi viikolla, mutta ensi lauantaina on edessä Gaissau-Hintersee ja viikko lautailua Maman kanssa. UUJEE!

Tätä odotellessa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, 

Alppikuutti.