Viikko rinteessä = urheiluloma

En tiedä kenen idea oli lähteä lomalle ja ostaa kuuden päivän rinnelippu – lautailuhan on rankkaa urheilua!

Skibussia odottamassa.

Brownies - ettei jäykkä insuliini pääse yllättämään.

Ensimmäisenä laskupäivänä viime sunnuntaina keli oli aivan karmiva, lunta tuli varmaan 30 cm muutamassa tunnissa ja näkyvyys rinteessä oli aivan nolla. Puuterissa laskeminenkaan ei ollut sitä kaikkein helpointa, ensimmäiset laskut olivat aikamoista punnerrustreeniä. Näistä vastoinkäymisistä huolimatta laskimme Gaissaun puolelle laaksoon huomataksemme, että takaisin Hinterseen puolelle pääsisi vain 2 km pitkällä ankkurihissillä... Laudan kanssa tuo ankkuri ei ole miellyttävin ylöshinautumismuoto ja yhdistettynä huonoon lumitilanteeseen alhaalla laaksossa, päätimme mennä tuolihissillä ylös, laskea yhden rinteen, ottaa lyhyemmän ankkurihissin, laskea taas yhden rinteen, ottaa toisen tuolihissin, laskea puoli rinnettä ja kävellä hiihtolatua pitkin parikymmentä minuuttia, ja laskea vielä yhden rinteen päästäksemme takaisin Hinterseen puolelle.

Nyt loppuu lautailu, PRKL! :D

En päässyt äidin reppuselkään, koska se oli kielletty...

Lauta jalassa, oon mä oikeesti laskenutkin siellä!

 Eikä siinä tietenkään vielä kaikki, sillä pääsimme alas vasta viiden jälkeen ja sunnuntaina viimeinen bussi meni neljältä. Onneksi hotellillamme palvelu pelasi ja väsyneet lautailijat tultiin noutamaan hotellille. Ensimmäisen päivän jälkeen oli kyllä melkoiset maailmanlopun fiilikset, että onko tämä loma nyt jatkuvasti tällaista rämpimistä. Onneksi hotellilla pääsi saunan kautta illalliselle ja lopen uupuneina painuimme nukkumaan jo yhdeksän aikaan.

Tauko.

Minkä tähden? No yhden tähden!

Teetauko.

Maanantaina ja tiistaina keli oli jo onneksi parempi ja pysyimme vain Hinterseen puolella sahaamassa muutamaa rinnettä. Keskiviikosta perjantaihin laskimme myös Gaissaun puolella, mutta vain ylärinteissä, sillä laaksossa ei ollut lunta juuri nimeksikään ja sekin melko sohjoista. Hyvässä kelissä ja ei niin loppuunajettuna kävelimme hiihtolatua pitkin sitten takaisin ihan tyytyväisinä. Laskeminenkin tuntui päivä päivältä paremmalta, johtuiko sitten paranevista laskutaidoista tai rinteiden paremmasta kunnosta. Käytimme keskiviikkona myös laudat huollossa, vahaamisella ja kanttien hiomisella saattaa tietysti olla merkitystä laskemisen sujuvuuteen. ;)

Mama poseeraa.

Sunshine-selfie!

Päivät noudattivat melko orjallisesti samaa kaavaa, joka alkoi herätyksellä 07.30, josta siirryttiin aamupalalle kahdeksaksi. Näin aikainen herääminen sen takia, koska  aamubussi rinteille meni yhdeksältä ja seuraava vasta kahdeltatoista... Rinteessä viihdyimme yleensä noin kahteen ja afterskin kautta hyppäsimme paluubussiin neljältä. Hotellilla veimme laudat ja kengät kuivumaan ja suuntasimme saunomaan. Saunaosastolta löytyi myös poreallas ja infrapunasauna raskaasta rinnepäivästä toipumiseen. Jos tässä vaiheessa ei ollut vielä valmista kauraa nukkumaan (kello oli jo kuitenkin kuusi), niin neljän ruokalajin illallinen kyllä teki tehtävänsä. Illalliselta möngimme vain suoraan hotellihuoneeseen ja pystyimme pysyttelemään hereillä noin yhdeksään asti. :D 

On se lumilautailu kivaa, kun saa jutun juonesta kiinni!

Kuka tarvitsee jotain rantalomia, kun alpeillakin voi ottaa aurinkoa.

Aurinko paistaa ja Kuutti hymyilee.

Salzburgiakin tuli vähän vilkaistua tänään, kun äidin lento ja oma junani Wieniin lähtivät vasta nyt illalla. Jätimme matkatavarat säilöön ja kävelimme mukavassa +15 asteen aurinkoisessa säässä ihmettelemässä maisemia. Viikko rinnelomalla tuli mukavasti vietettyä, ainakin lihakset muistavat kuuden päivän laskusessiot jonkin aikaa.Kotiin viemisiksi sai muutaman komean mustelman ja tyylikkäät pandarusketukset, mukavien muistojen lisäksi tietenkin. Ja ehkä sitä oppi lautailemaankin taas vähän paremmin (lue: kaatumaan vähemmän). Tulipa pitkä juttu, toivottavasti joku muukin kuin äiti jaksaa lukea sen kokonaan! :)

Turistit Salzburgissa.

Seuraavaa laskureissua suunnitellen, Kuutti