Interrail 15.-24.4. osa 4: Trieste

Saavuimme Triesteen aamupäivällä ja tapasimme tulevan huonekaverimme Trondin jo hostellimme etuovella. Lähdimme sitten kolmisin tutkimaan kaupunkia ja saimme ensimmäisen päivän saldoksi keskustan ihmettelyä, pari linnaa, pizzaa, pastaa, punkkua ja jäätelöä.

Trieste 22.-24.4.:

Hostellilla Trondin ja Matun kanssa.

Keskustan ihmettelyä.

Oli se vesi vielä aika kylmää...

Raunioita.

Matu maisemakuvaa.

Matulla oli taas hurjan kivaa!

Linnan terassilla.

Varokaa portaita laskevia pyörätuolissa istujia!

Maisemaa Miramaren linnan puistosta.

Kiintiö-duckface. (Matuakin kiinnostaa.)

Yritin ehtiä oravien kanssa kuvaan, mutta olin liian hidas.

Satama.

Linnan puolustus.

Miramaren linna oli oikein sievä paikka ja viihdyimmekin siellä lähes koko iltapäivän. Kyllä tuollaisessa kelpaisi asustella. Sää suosi meitä ja ihastuin Triesteen entistä enemmän koko ajan.

Miramare.

Haluan tuollaiset kattopaneelit kotiin!

Linnassa oli ananaksia joka paikassa.

Katse kaukaisuuteen.

Fiilistelyä rannalla.

Triesten keskusaukio illalla.

Toisena päivänä lähdimme katsomaan Grotta Gigantea, joka on maailman suurin turisteille avoin luola. Olihan siellä sitten jos jonkinmoisia kivimuodostelmia. Luolan jälkeen piti käydä katsomassa majakkaa ja ajelemassa kaupungin ainoalla ratikalla, mutta majakka oli muutettu armeija-alueeksi ja ratikkakin oli epäkunnossa. Emme kuitenkaan lannistuneet tästä vaan menimme syömään lisää jäätelöä. Illalla kävimme vielä ihailemassa majakanloistetta.

Kapea bussi kapeille teille.

Suuren suuri luola.

Lepakko!

Sammalia stalagmiitin juurella.

Komeita muodostelmia 10000 vuoden ajalta.

Matu ja jättistalagmiitti.

Leikinkö kamerallani?

Majakka, joka olikin armeija-alueella.

LIHAA ja viiniä.

Tässä kuvassa on jotain sellasta tunnelmaa, mitä en osaa sanoin kuvata.

Tietääkseni Matiaksella oli suunnattoman mukavaa.

Kaupungintalo.

Jäätelöööööö.

Matu & Irish coffee.

Päivällinen.

Viimeinen matkapäivä koitti puolipilvisenä ja harhailimme ympäriinsä, koska kaikki suunnitellut nähtävyydet oli jo kierretty. Ystävällinen paikallinen mies tuli juttelemaan meille, kun pällistelimme Maximilian I:n patsasta, ja antoi vartin historianluennon Triesten alueesta. Hän suositteli myös Triesten kirjastossa vierailua ja kirjasto olikin kyllä komea paikka.

Jos kaupungin ainoa ratikka toimisi, niin tuolla sitä hilattaisiin ylämäkeen.

Italia, tuo skoottereiden luvattu maa.

Melkein kotona.

Kotimatkamme ei sujunut aivan niin kuin Strömsössä. Juna Udinesta Wieniin oli peruttu ja sen korvaava bussi saapui noin tunnin myöhässä. Pääsimme kuitenkin lopulta Wieniin, onneksi täällä yöbussit kulkevat myös viikolla... Kaikenkaikkiaan ihan mahtava reissu, suurkiitokset Matulle matkaseurasta! Tästä riittää muisteltavaa pitkäksi aikaa. :)

t. Reissukuutti

Interrail 15.-24.4. osa 3: Venetsia

Ehdimme Gardalla mukavasti aamujunaan ja vaihdoimme Veronassa seuraavaan. Veronassa päätin tilata hurjana cafe corretton n. klo 9 aamulla, lähtipä piäv kivasti käyntiin! Verona näytti melko rumalta rautatieaseman ympärillä, kun vähän pyörimme siinä seuraavaa junaa odotellessa. Venetsiaan tutustumisen aloitimme turistikierroksella menemällä junalla yhden pysäkin liian pitkälle, ja saavuimme yhden tähden hotellillemme hieman aikataulusta jäljessä. Hotelli oli todella epäilyttävä paikka, en suosittelisi kyseistä paikkaaVenetsiassa yöpymiseen, vaikka se edullinen olikin.

Venetsia 20.-22.4.: 

Löysimme yhden tähden hotellimme.

Matu ihailemassa hotellin "kattofreskoa".

Kun emme heti osanneet päättää mitä syömme, niin ilmestyi aperatiivia pöytään.

Majoittumisen jälkeen kävimme hotellin lähellä lounaalla erittäin italialaisessa ravintolassa, jossa tarjoilijamme oli nähtävästi yksi paikan omistajista. Emme tilanneet 50€:n pääsiäislounasta, mutta ruoka oli joka tapauksessa hyvää ja tunnelma erittäin autenttinen.

Askarteluruokaa.

Aavekaupunki.

Lounaan jälkeen lähdimme tutkimaan Venetsian kujia ja katuja. Olin yllättynyt siitä, ettei Venetsia ollut niin kiiltokuvamainen ja viimeisen päälle laitettu, aan pikemminkin puoliksi autio aaavekaupunki. Jos turistikatuja ei ota huomioon, kadut olivat aivan tyhjiä ja elottomia ja rakennuksista näkyi vahvasti ajan hampaan vaikutus.

Taikasienikuja.

Ajan patinaa.

Suunnistimme kanaaliin.

Canal Grande.

"Is it you brother?"

Aamupalalla. Lempiruokani on grillattu salaatti.

Toisena päivänä ilma ei ollut erityisen kuiva eikä lämmin ja suunnitelmatkaan eivät menneet aivan niin kuin Strömsössä. Basilikaan oli järkyttävä jono, Naval Museumin vierailu kesti 10 minuuttia ja linnoituskin oli armeija-aluetta. Hortoilimme sitten vain ympäriinsä ja lopuillasta tylsyyksissämme eksyimme kasinolle häviämään vähän rahojamme. :D

Vesibussissa on tunnelmaa.

Luonnonhistoriallinen museo.

El Casino.

Lempipatsaani koko reissulla.

Yritin tilata hieman parempaa ilmaa.

Military area.

Lounaalla.

Kirkkoon oli jonoa, niin tyydyimme katselemaan sitä ulkoa.

Torni erittäin suorassa.

Voittajafiilis!

Puusilta!

Miten niin Venetsia vajoaa?

Gondolin kiillotusta.

Ready to enter.

Much Casino, so pikkutakki.

Kasino oli kyllä hauska kokemus. Matulle annettiin narikasta pikkutakki ja pelasimme pienimmillä panoksilla rulettia katsellen kuinka aasialaiset rahamiehet hävisivät ja voittivat tuhansia euroja. How cool is that. 22.4. aamulla otimme junan kohti Triesteä ja täytyy hehkuttaa, että Venetsian juna-asemalta saimme parhaat automaattikahvit, mitä olemme koskaan juoneet. Italiassa automaattikahvikin on parempaa kuin Suomen suodatinkahvi. Trieste oli ehdottomasti matkan suosikkikohteemme, sen hehkutusta seuraavassa postauksessa!

t. Reissukuutti