Maistraatti - viimeinen ristiretki Wienin byrokratian rattaisiin

Viime maanantaina suoritin viimein loppuun Wieniin rekisteröitymiseni. Kuulin jo etukäteen, että maistraatissa on melkoista tungosta, jonka takia paikalle kannattaa mennä heti aamusta. Tietenkin maanantai-aamuna raitiovaunu jätti tulematta ja metroakin joutui odottelemaan, joten aikataulu venähti n. puolella tunnilla.

Jonota jonotusnumeroa, check.

Muutama muukin halusi jonotusnumeron.

Paulankin piti hoitaa tämä homma pois alta, joten aloitimme projektin jonottamalla jonotusnumeroita. Saavuimme maistraattiin siis 8.30. Tietenkin tiskillä ollut tyttö antoi meille ensin väärät jonotusnumerot ja pyörimme n. 10 min. ympyrää, ennen kuin saimme lopulta oikeat jonotusnumerot. Pääsimme odotushuoneeseen yhdeksältä ja istuimme alas uskoen, että eiköhän täältä vielä tänään päästä kotiin.

Valmiina odottamaan.

Usko oli odotusaikana (2,5h!) koetuksella parikin kertaa. Paula oli unohtanut passin kotiin ja mietimme, että ei taida mennä rekisteröityminen läpi pelkällä kopiolla. Sitten tajusimme, että henkilökortti käy myös pasin sijasta, joten nou hätä. Enemmän huolta aiheutti rekisteröitymislomakkeen pikkupräntti, jossa todettiin, että kaikki dokumentit tulee olla käännettynä saksaksi. Ei hyvää päivää. Kävin sitten kysymässä virkailijalta, että eivätkö englanninkieliset paperit kelpaa ja sain töykeäksi vastaukseksi, että saksa ja englanti ovat virallisten dokumenttien kielet (piste). Hyvä tietää, sitä ei vaan sattunut itse lomakkeessa lukemaan...

Vihdoinkin!

Kahden ja puolen tunnin odottelun jälkeen oli vihdoin meidän vuoromme ja paperien jättämiseen meni noin viisi minuuttia. Seuraavaksi virkailijat pyysivät maksamaan laskun, istumaan ja odottamaan, että he kutsuvat nimeltä sitten kun paperit ovat valmiit. Oletin tietysti, että tämä vaihe kestäisi enimmillään ehkä 15 minuuttia. Luulo ei ole tiedon väärti. Odotimme toiset 2,5 tuntia, saadaksemme käsiimme tämän:

Virallinen, äärettömän turha paperi.

Yhteensä 6 tunnin odotuksen jälkeen olin jälleen aivan kypsä koko Wienin kaupunkiin ja jos joku olisi tarjonnut mahdollisuutta palata kotiin heti, ei olisi kahdesti tarvinnut kysyä. Miten kaupungin virastot voivat olla noin tehottomia? Puuh. Joka tapauksessa se on nyt tehty ja takana.

Tämä viikko ei muutenkaan mennyt ihan putkeen. Nordea oli päättänyt jäädyttää luottotilini, koska en ollut maksanut viime kuun laskua. Jota en ollut saanut. Koska Nordean systeemi jostain syystä oli poistanut osoitteestani asunnon numeron. TAAS. Tästä kun olin jo kaksi kertaa soittanut Nordeaan. Ja sitä sitten selvitettiin kolmen eri asiakaspalvelijan kanssa. Homma onneksi selvisi, luotto toimii taas ja sain hieman hyvitystäkin. Hermoja ja aikaa toki kului taas.

Olen melko varma, että huono karma vainoaa minua. Paulan kanssa tulimme siihen tulokseen, että karman täytyy asua Wienin maistraatissa: siellä oikein tunsi sen läsnäolon. Yritän ajatella, että alkuviikon vastoinkäymiset oli tarkoitettu vain tasapainottamaan tätä viikonloppua, kun Saara, Joona ja Aada ovat täällä. On nimittäin ollut pari päivää aivan supermukavaa! Mukavista meiningeistä lisää seuraavassa postauksessa. :)

-Kuutti hermoromahduksen partaalla

Ps. Meidän talossa ei taaskaan mikään toimi; kaksi neljästä pesukoneesta on ihan räjähtämispisteessä, keskiviikkona koko pesutupa vain lainehti, kun koneeseen tuli "pientä" vikaa.
Pps. Ainoa asia mikä tässä talossa ei ole ollut rikki ovat hissit. Mutta ne ovatkin KONEen hissit. :D