Museokierros vol. 2 ja kouluhajoilua

Viime lauantaina oli Itävallan kansallispäivä, joten kaikkiin museoihin pääsi puoleen hintaan. Museoiden yössä emme ehtineet Paulan kanssa näkemään kaikkia kiinnostavia, joten nyt päätimme ottaa vahingon (osittain) takaisin. Tällä kertaa listalta pääsivät syyniin ooppera-, kidutus- ja luonnontieteellinen museo. Listalla on toki vielä toistakymmentä museota, jotka varmaan ehtii tässä vuoden aikana koluamaan läpi.

Keli ei ollut yhtään huonompi, taustalla Wienin oopperatalo.

Wienissä on ollut todella lämmintä koko mennyt viikko, t-paitakelejä ihan. Koulun kanssa meinaa palaa hermot sekä kurssien että yhden luennoitsijan kanssa. Voisi esimerkiksi kuvitella, että on aivan korrektia pyytää luennoitsijaa puhumaan hitaammin, koska en ymmärrä, kun tekstiä tulee kuin konekiväärin suusta. Lisäksi täytyy myöntää, että kyseinen herra murtaa aika tehokkaasti itävaltalaisittain. Kun erehdyin kysymään tätä luennolla, luennoitsija näytti pöyristyneeltä ja kysyi koko muulta kurssilta onko heillä vaikeuksia ymmärtää häntä. Yllättäen muilla ei ollut ymmärtämisvaikeuksia. (Mistäköhän johtuisi?) Luennoitsija lupasi YRITTÄÄ puhua hitaammin. (Mikä selvästi oli ylitsepääsemättömän vaikeaa, koska ei siinä onnistunut...) En ole ihan varma pitäisikö tälle itkeä vai nauraa, mutta luojan kiitos kaikki proffat eivät ole aivan noin ylimielisiä. Puuh.

Kidutusmuseon ovella.

Paula kidutusmuseossa.

Iron Maiden.

Tapasin nyt keskiviikkona Tandem-learning parini, Marlisin, joka on lähdössä tammikuussa Joensuuhun vaihto-opiskelemaan. Oli melko hauskaa nähdä suomenkielen perusoppikirja. :D Luulen, että tämä Tandem-learning on aika hyvä juttu, pääsen itse puhumaan saksaa ja voin samalla kertoa miten tämä mystinen Suomen kieli toimii. Marlis myös opiskelee jo kolmatta vuotta BOKUssa, joten ehkä käytännön hommiin koulun kanssa löytyy apuja. Ehkä jossain vaiheessa jopa selviää, milloin kurssien tentit ovat, sillä niitä ei puolilla kursseista ole ilmoitettu. Elän jännityksessä.

Onks tää nyt semmonen puu-metalli-komposiitti?

Toisen maailmansodan aikainen ilmapuolustusasema, joka nykyään toimii merimaailmana.

Pinguviinit vitriinissä.

Hyle!

Melko komeat puitteet tuolla luonnontieteellisessä museossa.

Totesimme kierroksen jälkeen, että museokiintiö taitaa olla hetkeksi täytetty, liika on liikaa. :D Seuraavaksi aiomme suunnata oopperaan seisomapaikoille, joka onkin ihan oma prosessinsa: Vienna Opera on the Cheap: A User's Guide. Oopperaseikkailu on kuitenkin ohjelmassa vasta vähän myöhemmin, koska tänään Lara ja Erik laskeutuvat Keski-Eurooppaan! Ja ensi tiistaina suoritamme sitten lennosta vaihdon, kun L+E suuntaavat kotiin ja Timo tulee pariksi päiväksi minun seurakseni ennen kuin jatkaa matkaansa pitkin Eurooppaa. Jee!

Vieraita innolla odottaen, Kuuttikuu

Ps. Ensimmäiset mustelmatkin ehdin saada tällä viikolla. Nimim. Miten niin käsilläseisonta ei onnistunut? :D

Mountain Forestry Field Camp I 14.-19.10.

Viime viikko vierähti tosiaan kenttäkurssilla ympäri Ala-Itävallan (Niederösterreich) osavaltiota. Kurssin tarkoituksena oli tutustua vuoristometsänhoitoon ja toisiin aiheen opiskelijoihin. Koko kurssilla olimme kuitenkin vain yhtenä päivänä vuoristossa, joten vuoristometsiin emme kovin paljon kyllä tutustuneet. Toisiimme tutustuimme sitäkin paremmin, nyt ainakin tuntee joitakin naamoja kun kulkee koululla paikasta toiseen! Vuoristometsien sijaan tutustuimme Donau-Auen:in kansallispuistoon, kahteen paikalliseen linnaan ja BOKUn opetusmetsään sekä kurssikeskukseen. Kävimme myös hedelmävarkaissa (en ole aivan varma oliko siihen lupaa, vaikka proffa kovasti väitti niin :D), on muuten aika nannaa kun saa päärynöitä ja viinirypäleitä suoraan puusta tai köynnöksestä! Alla lyhyt kuvakatsaus, lisää löytyy Facebookista, koska viikossa ehti räpsiä aikamoisen kasan kuvia.

Kuusi ja pyökki - sekametsää kurssikeskuksen ikkunasta.

Pyökin siemenkota.

Hyökki-Pyökkimetsässä!

Kuusen kuivuudenkestämiskoe. Tutkijoiden tosin piti keväällä kastella koepuita, kun ne meinasivat kuolla kuivuuteen. :D

Ensimmäinen linna - Orth.

Mä niin haluun tollasia thermos-laseja!

Orthin linnavierailusta täytyy mainita, että opastetun kierroksen kohderyhmä olisi ennemmin ollut ala-aste kuin yliopisto-opiskelijat. Opastus tuli nauhalta ja kertojana oli linnan oma fauni. :D Lisäksi pääsimme teatteriin, missä pääsi itse osallistumaan tarinankulkuun. Mutta hei, kulttuuria kun kulttuuria! Muutenkin linnalla oli tosi tylsää ja lopulta eksyimme viereiseen kahvilaan istumaan puoleksi tunniksi, kun proffa oli keräämässä jotain kasveja. Tee oli hyvää ja kuvassa olevan lasin olisin kovin mielelläni ottanut mukaan kotiin. :)

Tulokaslajeista koetetaan päästä eroon leikkaamalla kuorta pois vyömäisesti.

Impatience - Siistein kasvi mitä olen tähän mennessä elämässäni nähnyt!

Donau-Auen:in kansallispuistossa siisteintä oli Impatience-kasvi, jonka siemenkota räjähtää kun siihen koskee! Sen siemeniä voi myös syödä, joten voitte varmaan arvata mitä puuhasin n. 15 minuuttia, kun olisi pitänyt kuunnella tärkeää tietoa kansallispuiston historiasta. :D

Kurssikeskuksen pihalla.

Toinen linna - Forchenstein.

Linnaa vartioiva 300 vuotta vanha lohikäärme. (Kyllä, se on oikeasti roikkunut tuossa yli 300 vuotta.)

Ensi vuoden uusinta satulamallistoa.

Herkkuja! (Siis kastanjoita)

Päärynöitä!

Hieman kärsineitä viinirypäleitä.

Kastanjat tulilla.

Ensimmäistä, muttei varmasti viimeistä, kertaa kastanjoilla herkuttelua.

Keräsimme tosiaan kastanjoita torstaina, kun olimme ihmettelemässä paikallisia viljelyksiä. En ollut koskaan ennen syönyt kastanjoita ja jotenkin kuvittelin, että ne olisivat pähkinänmakuisia ja myös koostumukseltaan pähkinäisiä. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, nehän ovat kuin makeaa perunaa paahdettuna! Söin niitä illan aikana aivan liikaa, mutta kyllä kannatti.

Victoria i eklund.

"40 minuuttia vapaa-aikaa, voitte vaikka katsella ympäristöä." Eli tutustua paikallisen leikkikentän tarjontaan. :D

Raxalpen.

Takki oli jo tässä vaiheessa liioittelua.

Maisema kenttälounaalla.

Pakollinen poseeraus.

Huipulla tuulee: 1783m.

 Kurssin viimeisenä päivänä pääsimme vihdoin vuoristo-olosuhteisiin - ei tuulenvirettäkään ja 18 astetta lämmintä. Raxalpen oli todella kaunis ja näimme jopa kaksi gemssiä vuorenrinteellä. Oli ihan mukavaa kuunnella proffan selityksiä puurajasta ja vuoristomäntyjen leviämistavoista auringonpaisteessa.

Nyt on mennyt alkuviikko lähinnä muiden kurssien kiinniottamisessa ja paperiasioita selvitellessä. Kurssimuutokset menivät onneksi heittämällä läpi ja nyt pitää vain läpäistä ne kurssit. Toinen mahtava juttu on, että joku itävaltalainen haluaa oppia suomea minulta Tandem-learning kurssilla. Ideana on siis, että ihmiset opettavat toisilleen omia äidinkieliään pareittain melko vapaamuotoisesti. Kurssin tarkoituksena on vain saada ihmiset löytämään toisensa. Valitettavasti tästä kurssista ei saa kyllä opintopisteitä. :P Nyt vain odotan, että kyseinen henkilö vastaisi sähköpostiini! Olisi mukavaa vähän treenata tätä itävallansaksaa. :D

Nyt alkaa olla vähän ikävä Suomeen, haluaisin niin olla teidän kaikkien ihanien kavereiden kanssa tekemässä juttuja! (Ja salmiakit on loppu.) Onneksi Lara ja Erik tulevat jo ensi viikolla,niin pääsee puhumaan suomea livenä.

Liebe Grüsse für  sie alle,
Alpenheuler Victoria

Kulttuuria, kirppareita ja kämppiksiä

Ensimmäinen oikea kouluviikko on nyt takana ja edelleen ihmettelen kenen idea oli opiskella saksaksi. Luennoista 50 % menee edelleen aika tehokkaasti ohi, mutta sanavarasto on karttunut sen verran, että luentokalvojen seuraaminen alkaa luonnistua ilman jatkuvaa sanakirjan pläräämistä. Onneksi luentojen vastapainoksi voi tehdä mukavia juttuja, kuten tutustua Wieniin kämppisten kanssa! Alla kuvakollaasi tämän viikon kulttuuririennoista. 

Jälleen Naschmarktin lauantaikirpputorilla, tällä kertaa ei tosin löytynyt mitään.

Wienin museoiden yö - 130 museota samalla lipulla.

Kunsthaus Wien - Museum Hundertwasser. (Ja minä!)

Museumsquartier yöllä.

Hofburgin valaistus,joka oli luonnossa kyllä paljon hienompi.

Albertina, missä kävimme katsomassa Matissen fauvismi-näyttelyä.

Wienin oopperatalo. Minun ja Paulan yhteisellä todo-listalla on myös tutustua kyseiseen rakennukseen sisältäpäin oopperan merkeissä.

 Toissaviikon lauantaina oli tosiaan Lange Nachte die Museen eli Wienin museoiden yö, johon suuntasimme Paulan kanssa. Ehkä olen jotenkin vieraantunut opiskelijaelämästä, kun lauantai-iltana lähden katsomaan taidetta klubille lähdön sijaan. Tai sitten minusta on vaan tullut ihanan kulturelli! Ilta oli aivan mahtava, 130:stä museosta kiersimme Hundertwasser-museon, MUMOKin eli modernin taiteen museon sekä Albertinan taidemuseon, jossa pääsimme näkemään mm. Matissen teoksia. Onneksi Itävallan kansallispäivänä 26.10. kaikkiin museoihin pääsee puoleen hintaan, niin voi edullisesti mennä katsastamaan lisää museoita. (Olen jollain tapaa vähän sekaisin, tiedetään.)

Matkalla illalliselle piti kuvata Hundertwasserin suunnittelemaa kaukolämpövoimalaa.

Sunnuntaipäivällisellä Tzinan ja Paulan kanssa.

Wienistä löytyy paljon kirppareita!

Virastotalojen välinen aukio olikin suuri allas.

Lisää kirppareita!

 Viikon aikan olen käynyt kolmella eri kirpputorilla Wienissä ja niitä järjestetään joka viikonloppu ympäri Wieniä. Kuutti tykkää! Mukaan on tarttunut nahkakäsineet, paistinpannun kansi, tuikkulyhty ja korvikset huokeaan 6,5 euron yhteishintaan. Nautin suunnattomasti kirpputoriseikkailuistani ja samalla pääsee vähän treenaamaan saksaa kun neuvottelee hinnoista.

Peran Kebap, enough said.

Yksille lauantai-iltana.

2 x Spritzer, 1 x Chardonnay ja Prahan esittelyä Renatan (oik.) toimesta.

Sunnuntaibrunssilla.

Valmiina aloittamaan!

Pakollinen mekanistikuva.

Vapaa käännös vasemman yläkulman tekstistä: "Lihavat lapset ovat vaikeampia kidnapata."

 Viikko on koulun puolesta ollut melko raskas, mutta muuten täällä asumiseen alkaa jo tottua. Kielen vaihtaminen saksan, englannin ja suomen välillä saa kyllä aivoni totaaliseen solmuun. En usko nimittäin, että menee viesti perille, jos puhuu epähuomiossa suomea kämppiksille. (Tällaista virhettä EN TOKI ole tehnyt. :D) Ensi viikosta tulee varmasti aivan uskomattoman siisti, koska lähden maanantaista lauantaihin kestävälle kenttäkurssille yliopiston metsäkeskukseen. Kolme ekskursiota, luentoja, ryhmätöitä ja BOKUn opetusmetsään tutustumista ei kuulosta yhtään hullummalta viikolta. Kääntöpuolena tietysti se, että muiden kurssien luennot pyörivät samaan aikaan, mutta enköhän selviä tällaisesta pienestä tuplabuukkauksesta.

Ps. Salmiakit ovat melkein lopussa, pitää varmaan ostaa näkkileipää pahimpiin vieroitusoireisiin.