Naschmarkt & Donauturm

Lauantai 28.9.:

Lauantaina suuntasimme astiaostoksille Naschmarktin kirpputorille. Erehdyksessä aloitimme "väärästä" päästä ja jouduimme kävelemään Naschmarktin läpi, joka oli aivan täynnä kaikkea hyvää (ja melko kallista). Ainakin joka kolmas torimyyjä päätti ääneen ihastella hiuksiani, kun yritimme valua eteenpäin väentungoksessa. Ei ole helppoa olla näin ihastuttava.

Herkkuja Naschmarktilla.

Lopulta pääsimme kirpputorille asti, mistä äiti bongaili kaikennäköistä tavaraa. Luojan kiitos myyjät eivät ymmärtäneet suomea, kun äidin kanssa puntaroimme hintoja. Melko hyvä tinkimisargumentti oli, että äidin mielestä on liian kallista. Silloin tavaran sai yleensä tinkimishintaan. :D

Uusinta tekniikkaa edustava marjapoimuri.

Astioidenmetsästys käynnissä.

Kun kirpputori oli kierretty niin piti tietysti päästä syömään. Istuimme siis ensimmäisen ravintolan terassille joka tuli vastaan. Tämä oli virhe. Tarjoilijaa sai odottaa ensin 10 min., juomia 10 min. ja ruokaa 25min. Kun olimme syöneet loppuun ja odottaneet toisia juomia 30 min., yritin mennä tiskille maksamaan ja kertomaan ettemme enää ota niitä toisia juomia. Tiskiltä pyydettiin istumaan pöytään, ja että tarjoilija tulee heti. Tarjoilija tuli vajaan 10 min. päästä. Teki jo jossain vaiheessa mieli lähteä kävelemään, kun palvelu oli näin ala-arvoista. Lopputuloksena: Älkää vaan menkö syömään Restaurant Papas:iin, jos haluatte palvelua.

Lounas oli hyvää, palvelu ei.

Päivän saalis, lukuunottamatta kahvikuppeja.

Saippualautasella uiskentelee hauki.

Kirpputorisaalis oli hyvä, puuttumaan jäi ainoastaan juustohöylä ja paistinpannu, niistä mitä lähdimme hakemaan. Ja astiaston hinnaksihan muodostui 27 euroa, budjetti kestää tämän juuri ja juuri. Itse pidän erityisesti uudesta padastani, joka ilmeisesti on itävaltalaisen Carl Auböckin suunnittelemasta designastiastosta. :D Illalla painelimme vielä läheiseen biljardibaariin pariksi tunniksi.

Jossain paikallisräkälässä pelaamassa. (Jossa sattui olemaan yhteensä 42 biljardipöytää)

Pöydän 11 pallot ja pelaajien virvokkeet.

Sunnuntai 29.9.:

Sunnuntaina olimme jo aivan kyllästyneitä nähtävyyksien katseluun ja päätimme lähteä vain kävelylle melko lähellä olevaan puistoon. Siellä olikin kiva torni (Itävallan korkein rakennus, 252m), johon sitten menimme kuitenkin turisteilemaan.

Donaupark, vasemmalla näkyy Donauturm.

Parilla eurolla sai köyttää lapsen jonkun elukan selkään, joka sitten käveli ympäri aukiota.

Joka paikassa oli hirveästi murattia.

Korkealta näkee kauas.

Iirikohvit, struudeli ja kuucheni.

Illalla kun äiti pakkaili tavaroita, minusta näytti siltä, että laukku oli lähinnä täynnä Mozartin kuulia. Maanantaina iltapäivällä saatoin äidin sitten juna-asemalle ja jäin tänne omituista saksaa puhuvien tyyppien keskelle. Tai no, kämppikset kyllä puhuvat englantia, kun ei oikein kreikka ja espanja luonnistu. :D Joudun ehkä tekemään teille listan kokemistani kulttuurishokeista. Paula oli aivan varma, että tapan kohta jonkun kun vaahtosin hänelle kaikesta omituisesta. :)