Mountain Forestry Field Camp I 14.-19.10.

Viime viikko vierähti tosiaan kenttäkurssilla ympäri Ala-Itävallan (Niederösterreich) osavaltiota. Kurssin tarkoituksena oli tutustua vuoristometsänhoitoon ja toisiin aiheen opiskelijoihin. Koko kurssilla olimme kuitenkin vain yhtenä päivänä vuoristossa, joten vuoristometsiin emme kovin paljon kyllä tutustuneet. Toisiimme tutustuimme sitäkin paremmin, nyt ainakin tuntee joitakin naamoja kun kulkee koululla paikasta toiseen! Vuoristometsien sijaan tutustuimme Donau-Auen:in kansallispuistoon, kahteen paikalliseen linnaan ja BOKUn opetusmetsään sekä kurssikeskukseen. Kävimme myös hedelmävarkaissa (en ole aivan varma oliko siihen lupaa, vaikka proffa kovasti väitti niin :D), on muuten aika nannaa kun saa päärynöitä ja viinirypäleitä suoraan puusta tai köynnöksestä! Alla lyhyt kuvakatsaus, lisää löytyy Facebookista, koska viikossa ehti räpsiä aikamoisen kasan kuvia.

Kuusi ja pyökki - sekametsää kurssikeskuksen ikkunasta.

Pyökin siemenkota.

Hyökki-Pyökkimetsässä!

Kuusen kuivuudenkestämiskoe. Tutkijoiden tosin piti keväällä kastella koepuita, kun ne meinasivat kuolla kuivuuteen. :D

Ensimmäinen linna - Orth.

Mä niin haluun tollasia thermos-laseja!

Orthin linnavierailusta täytyy mainita, että opastetun kierroksen kohderyhmä olisi ennemmin ollut ala-aste kuin yliopisto-opiskelijat. Opastus tuli nauhalta ja kertojana oli linnan oma fauni. :D Lisäksi pääsimme teatteriin, missä pääsi itse osallistumaan tarinankulkuun. Mutta hei, kulttuuria kun kulttuuria! Muutenkin linnalla oli tosi tylsää ja lopulta eksyimme viereiseen kahvilaan istumaan puoleksi tunniksi, kun proffa oli keräämässä jotain kasveja. Tee oli hyvää ja kuvassa olevan lasin olisin kovin mielelläni ottanut mukaan kotiin. :)

Tulokaslajeista koetetaan päästä eroon leikkaamalla kuorta pois vyömäisesti.

Impatience - Siistein kasvi mitä olen tähän mennessä elämässäni nähnyt!

Donau-Auen:in kansallispuistossa siisteintä oli Impatience-kasvi, jonka siemenkota räjähtää kun siihen koskee! Sen siemeniä voi myös syödä, joten voitte varmaan arvata mitä puuhasin n. 15 minuuttia, kun olisi pitänyt kuunnella tärkeää tietoa kansallispuiston historiasta. :D

Kurssikeskuksen pihalla.

Toinen linna - Forchenstein.

Linnaa vartioiva 300 vuotta vanha lohikäärme. (Kyllä, se on oikeasti roikkunut tuossa yli 300 vuotta.)

Ensi vuoden uusinta satulamallistoa.

Herkkuja! (Siis kastanjoita)

Päärynöitä!

Hieman kärsineitä viinirypäleitä.

Kastanjat tulilla.

Ensimmäistä, muttei varmasti viimeistä, kertaa kastanjoilla herkuttelua.

Keräsimme tosiaan kastanjoita torstaina, kun olimme ihmettelemässä paikallisia viljelyksiä. En ollut koskaan ennen syönyt kastanjoita ja jotenkin kuvittelin, että ne olisivat pähkinänmakuisia ja myös koostumukseltaan pähkinäisiä. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, nehän ovat kuin makeaa perunaa paahdettuna! Söin niitä illan aikana aivan liikaa, mutta kyllä kannatti.

Victoria i eklund.

"40 minuuttia vapaa-aikaa, voitte vaikka katsella ympäristöä." Eli tutustua paikallisen leikkikentän tarjontaan. :D

Raxalpen.

Takki oli jo tässä vaiheessa liioittelua.

Maisema kenttälounaalla.

Pakollinen poseeraus.

Huipulla tuulee: 1783m.

 Kurssin viimeisenä päivänä pääsimme vihdoin vuoristo-olosuhteisiin - ei tuulenvirettäkään ja 18 astetta lämmintä. Raxalpen oli todella kaunis ja näimme jopa kaksi gemssiä vuorenrinteellä. Oli ihan mukavaa kuunnella proffan selityksiä puurajasta ja vuoristomäntyjen leviämistavoista auringonpaisteessa.

Nyt on mennyt alkuviikko lähinnä muiden kurssien kiinniottamisessa ja paperiasioita selvitellessä. Kurssimuutokset menivät onneksi heittämällä läpi ja nyt pitää vain läpäistä ne kurssit. Toinen mahtava juttu on, että joku itävaltalainen haluaa oppia suomea minulta Tandem-learning kurssilla. Ideana on siis, että ihmiset opettavat toisilleen omia äidinkieliään pareittain melko vapaamuotoisesti. Kurssin tarkoituksena on vain saada ihmiset löytämään toisensa. Valitettavasti tästä kurssista ei saa kyllä opintopisteitä. :P Nyt vain odotan, että kyseinen henkilö vastaisi sähköpostiini! Olisi mukavaa vähän treenata tätä itävallansaksaa. :D

Nyt alkaa olla vähän ikävä Suomeen, haluaisin niin olla teidän kaikkien ihanien kavereiden kanssa tekemässä juttuja! (Ja salmiakit on loppu.) Onneksi Lara ja Erik tulevat jo ensi viikolla,niin pääsee puhumaan suomea livenä.

Liebe Grüsse für  sie alle,
Alpenheuler Victoria