Kulttuurishokki

Kämppisteni mielestä valitan vähän joka asiasta, joten aion valittaa myös täällä blogissa. Olen kuullut, että itävaltalaiset valittavat kaikesta, joten ainakin sulaudun joukkoon. :D

Siis ei oo todellista.

Aivan ensimmäiseksi tämä kämppä. Oma huoneeni on kiva, mutta jotain vetolaatikoita olisin vähän kaivannut, nyt kaikki tavara seilaa ympäriinsä tässä työpöydällä. Koko huoneistossa ei ole yhden yhtä koukkua missään, mihin voisi ripustaa esim. pyyhkeitä. Okei, kuusi koukkua eteisessä takkeja varten löytyy. Tämähän ei muuten olisi ongelma, mutta järjestyssäännöissä lukee, että seinille ei saa laittaa mitään, ei edes teipillä. Tätä sääntöä olen kyllä jo iloisesti rikkonut useaan otteeseen. Meidän neljän yhteisessä vessassa ei ole lavuaaria, joten käsien pesua varten täytyy mennä kylpyhuoneeseen, joita onneksi on kaksi.

Meidän keittiö: ei uunia, pieni jääkaappi, hella sammuu puolen tunnin välein etc.

Pahinta tässä kämpässä luultavasti on keittiö. Sen kanssa selviää, mutta mun insinöörinmieli ei todellakaan ymmärrä tämän kämpän suunnittelijaa. Kuka kuvittelee, että pieni jääkaappi pakastelokeron kanssa riittää neljälle hengelle? Ja minkä takia täällä ei ole uunia? Hella sentään löytyy, mutta aina kun sitä haluaa käyttää, pitää laittaa avain seinään ja kääntää. Ja toistaa tämä puolen tunnin välein, koska hella sammuu itsestään. Kaapeissa ei myös ole kuin yksi hylly per kaappi, mikä on aivan suunnattoman käytännöllistä erityisesti yläkaapeissa...

Suomalaiseen kierrätyssysteemiin tottuneena oli kiva nähdä, että täällä näkyi joka paikassa roskikset biojätteelle, lasille, paperille, muovipulloille jne. Noh, ei meidän talossa. Täällä löytyy tasan paperi- ja pahviroskis ja sekajäte. Olen pöyristynyt. Pesukoneetkin toimivat vain ja ainoastaan itävaltalaiselle pankkikortilla ja tällä hetkellä neljästä kuivausrummusta toimii yksi, koska muut ovat tiltissä. Kukaan ei ole keskiviikon jälkeen tullut korjaamaan tilannetta. Muutenkin täällä kaikki on vähän keskeneräisen oloista.

 Rauhallinen luonteenlaatuni onneksi sopeutuu tähän tilanteeseen. Kämppikseni joutuvat tosin kuuntelemaan vuodatustani, mutta se taitaa olla väistämätöntä. Oikeasti minulla on todella mukavaa täällä, kämppikset on kivoja ja alakerrassa olevasta supermaketista saa vaikka mitä! Esim. näkkileipää, Marianneja ja piimää. En todellakaan tiedä miksi siellä on Fazerin Marianneja, mutta ei mitään muita Fazerin karkkeja. :D Olisi paljon kivempaa, jos olisi salmiakkia niiden sijaan. Siideriäkään ei saa oikein mistään, pitää siis tyytyä skumppaan tai juoda rommikolaa. Erikoisin juttu, minkä bongasin kaupungilla, oli ksylitolipurkit. Ikinä en ole nähnyt ksylitolia tuollaisenaan myynnissä Suomessa. :D

Melkein unohdin ärsyttävimmän asian koko talossa: palohälytykset. Niitä on nyt ollut neljä (kyllä, neljä) kahden viikon aikana, koska ihmiset eivät osaa laittaa ruokaa. Verenpaine nousee. Muuten on ollut kivaa ja ensimmäisistä kahdesta luennosta ymmärsin ehkä puolet proffan horinoista, mikä on enemmän kuin kuvittelin. Ahkerana opiskelijana lainasin myös kaksi kirjaa kursseihin liittyen ja nyt koetan tavailla niitä saksaksi. Suulliset kurssikokeet saksaksi pikkuisen epäilyttää, mutta onneksi niihin on vielä aikaa. Ensi viikolla alkaa loputkin kurssit, eiköhän sitten ole taas uutta kerrottavaa!